lopun alkua – 2/5

Seuraavana työpäivänä tulikin sitten ilmoitus, että irtisanoutuminen on hyväksytty.  Höh. Niinkuin niillä ny oikeasti olis ollut mitään sanottavaa siihen. Noh, joka tapauksessa sitten HR:n kanssa keskustelemaan prosessin etenemisestä, olihan se jo vähän varkain saatu liikkeelle.
Viranomaisasioita hoitava oli käynyt aloittamassa paperityön ja iltapäivällä toi eteen paperin joka piti allekirjoittaa. Vasta sitten viranomainen uskoi että työluvan voi peruuttaa. Passi sitten lähtisi oikeasti vasta 3. päivän aamuna prosessiin. Asiamies ilmoitti että hommassa menee pari päivää mutta varmuudeksi lupasi passin takaisin vasta päivä 5. aamuksi joka tietysti antoi pontta suunnitella lentomatkailua kohti kotimaata päivälle 6. Tähän surffasin valmiiksi sopivan lennon ja laitoin HR:n prosessiin niin että saavat tehdä varauksen.

HR toimitti myös A4 arkin jossa oli listattu asioita mitä pitää olla tehtynä ennen lähtöä ja ketkä ovat vastuuhenkilöitä. Ts. jokaiseen kohtaan pitää saa ao. herralta kuittaus. No, heti ensimmäinen kohta jäi väliin koska suoranaista esimiestä ei ollut ollut olemassa pariin kuukauteen joten tämä kohta tuli ohitettua.

Lopun päivää menikin sitten mahdollisten henk. kohtaisten tietojen etsimiseen ja poistamiseen läppäristä ja puhelimesta.

Jatkuu huomenna….

ja itämaiden seikkailun loppurytinä. Päivä 1/5

Kieltämättä toisaalta harmittaa mutta eipä voi sanoa etteikö tullut yritettyä. Lopulta kuitenkin hermo paloi ja edessä oli lopputilin ottaminen.

Sehän sujui tietysti totuttuun tyyliin monimuotoisesti. Kunhan olin varmistanut visuaalisesti, että suuri (valkoinen) päällikkö oli huoneessa niin sitten kipinkapin lähettämään sähköpostilla irtisanomisilmoitus ja samantien takaisin ko. herran huoneeseen. Pienehkön keskustelun jälkeen todettiin, että ei voi mitään. Näin joskus tapahtuu.

Seuraavaksi sitten hyökkäsin viranomaisasioista vastaavan henkilön kimppuun ja iskin passin ja työluvan kouraan ja ilmoitin viisumin ja työluvan peruuttamisen alkaneeksi.
Hän luonnollisesti ilmoitti, että ei käy. Ei ole HR ilmoittanut. Lupasin hoitaa sen ilmoituksen muutamassa minuutissa joten homma lähti etenemään. Eihän HR tietenkään voinut asialle tehdä mitään koska suuri valkoinen päällikkö ei ollut HYVÄKSYNYT vielä minun irtisanoutumistani. Voi jee…..

Siinähän se ensimmäinen päivä menikin.

Lomalta paluun kummallisuuksia

Olipa mukava loma vaikkakin liian lyhyt. Paluumatka Dubaihin sujui mukavasti yölennolla. En tiedä mitä viereisessä penkissä ajateltiin mutta minä kuorsasin suurimman osan matkasta.

Perillä muodollisuudet sujui itsepalveluperiaatteella, E-Gate passi on loistava keksintö!

Sitten reippaasti kohti autovuokraamoa että saa kumijalan käyttöön.
Europcar vuokraamossa kaveri oli varmaan paastonnu jo liian kauan kun tuntui että järjen valo oli sammunut. Ei voinut vuokrata minulle autoa etukäteisvarauksesta huolimatta. Syy kuulemma oli että koska minulla oli resident visa ja paikallinen ajokortti oli alle vuoden vanha niin eivät voi vuokrata.
Voi jessus… Olinhan vain 5 kk ajanut toisen Europcar pisteen vuokraamalla autolla ennen lomalle lähtöä.
Mitenkä se tuntuu että tuo logiikka jotenkin ontuu? Ensin pitää olla paikallinen ajortti että ylipäätään voi vuokrata auto mikäli passissa on työviisumi.
Ja sitten ei voi vuokrata autoa kun on alle vuoden vanha kortti. Kaverilla oli selvästi langat sekaisin.

No emmehän tuosta hätkähdä, pienen piruilun jälkeen siirryin 5 m vasemmalle ja vuokrasin auton toisesta firmasta. Ilman mitään ongelmia.

Ramadan

Muslimien paastokuukausi. Mitä se nyt sitten meikäläiselle merkitsee ?

No ainakin sen että aluksi piti ihmetellä Dubaihin 05:45 laskeutumisen jälkeen miksi kahvio oli aivan tyhjä.
Ja tässä piti kun piti ryypätä aamukahvit.
Tarkemmin katsoen siellä tiskin takana joku tyyppi hääri joten sinne vain varmistamaan on paikka auki vai ei. Periaatteessa se oli kiinni. Käytännössä sopivaan kohtaan kahviota oli kuitenkin viritetty pieni siirtoseinän pätkä jonka takana oli pari pöytää.
Kahvinkin lupasi kyyppari myydä ja vielä löytyi keksin tapainenkin niin sillähän jo päivä lähtee käyntiin.

Sitten keula kohti Abu Dhabia ja konttoria. Kohta perille päästyä sitten kävi ilmi että konttorin viereisessä rakennuksessa oleva kahvila on suljettuna koko kuukauden. Duh…

Lounastaukokin jää väliin koska kaikki ravintolat ovat suljettuina auringonlaskuun saakka. Seuraavana päivänä keksin kauppakeskuksessa olevan pikaruokapaikan joka myy annoksen mukaan…
Voileipä ja vesipullo kulutetaan autossa parkkipaikalla vähän salaa…

Hotellissakin koko ravintola on piilotettu väliaikaisen seinäverhon taakse. On siihen jätetty sopivasta suunnasta katsottuna rako josta voi luikahtaa aamupalalle vaikka aurinko onkin noussut.

Illalla sitten auringonlaskun jälkeen onkin kaikissa ravintoloissa täysi hulina päällä, suorastaa saa jonottaa että pääsee syömään.

Pienenä erikoisuutena vielä maailman korkeimmassa rakennuksessa (Burj Khalifa) asuvien pitää katsoa kelloa vielä vähän tarkemmin.
0…70 kerroksen asukkaat noudattavat normaali aikataulua milloin paaston voi katkaista. 70…141 kerroksien väen pitää odottaa 2 minuuttia kauemmin ja 142 ylöspäin vielä 3 minuuttia kauemmin ennenkuin pääsee syömään.

Ruokailua pitää vähän järjestellä ja hotellissa sitten edessä minibaarin tyhjennys mikä onkin helppo homma koska täälläpäin siellä ei yleensä ole kuin valo. Käynti Carrefourilla ja minibaari täyteen evästä, kyllä sitä näin pärjää sitten.

Miksiköhän…

Sitä järjestää itsensä näihin tilanteisiin missä stressipisteet nousee maata kiertävälle radalle? Olisko tässä kyse jostain tiedostamattomasta tarpeesta stressin siedätyshoitoon vai mitä?
Niin tai näin, tämä vaatii toimenpiteitä. 4 viikkoa vielä lomaan mutta sitten suomessa rentoudutaan perusteellisesti hyvien ja huonojen harrastusten parissa.

Ehkä tässä pitää välissä käydä vielä mutka Intiassa. Olisihan se vaihtelua sekin. Ei pääse tosin sielläkään hellettä pakoon joka täällä alkaa olla aika sietämättömällä tasolla. Tosin vain 38 astetta näin aamusta. Mielenkiitoista on, että samoin kuin tuuli vaikuttaa pakkasen purevuuteen niin ilmiö toimii myös toistepäin kuumassa päässä. Sääaseman mukaan lämpötila tuntuu nyt +45 asteiselta. Paita kastuu taas lounastauolla kun kävelee 500 m kiinalaiseen syömään.

Parina viikonloppuna tullut testattua käytännössäkin kuumuuden vaikutuksia, 2 tuntia uimareissulla ja sitten on fyysisesti täysin puhki. Eikä se johdu uimisen määrästä.  Juotavaa saa tankata useamman tunnin vaikka tuon 2 tunnin aikana litran juo nestettä. Se ei selvästikään ole riittävästi.

Nyt takaisin sorvin ääreen, josko sais vielä vähän lämpöjä nousemaan…..

Jotain postiiviista sittenkin: Tapaaminen vuosien jälkeen

Pari päivää sitten vaihdoimme muutamat sähköpostit ja torstai aamuna 2.6. sitten kummipoika soitteli olevansa tulossa kohti hotellia: Golden Tulip, Riyadh, Saudi Arabia.
Tunnistamisen kanssa ei kyllä ollut ongelmia ja siinäpä sitten istuttiin ja ihmelteltiin että taas tavattiin. Ja kumpikaan ei kyllä muistanut
milloinka viimeksi on tavattu.

Noh, siinähän ne on. Pari paatunutta pallontallaajaa….


Mielenkiintoisia kokemuksia oli toverillakin kertoa paikallisista elin- ja työolosuhteista. On melkein vuoden jo katsellut tätä touhua, sitkeä sissi!
Jotenkin kun olisi yhdistettävissä täkäläisen tekemättömän työn määrä ja verotuskäytäntö suomalaisiin olosuhteisiin niin se olisi aika kova juttu meikäläisille.

Parituntinen siinä tarinoitiin ja sitten minulla olikin aika lähteä kohti lentokenttää.

*muista* tälle kentälle ei pidä tulla yhtään aikaisemmin kuin on pakko.
Löytyi sentään kohta jossa ilmastointi toimi ja kaiken kukkuraksi oli vapaa nettiyhteys käytettävissä. Saipa tämänkin postin lähetettyä.

Ja nyt kohti Dubaita!!

No niin… ei se niin vaan kulje….

Kunnon kansalaisina kerrankin 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä kentällä eli 18:30. Koneen lähtöaika tuli ja meni, ilmoittivat että puolituntia viivästtyy lähtö. Sitten olikin hiljaista, joskus puoli kymmenen tuli sitten tarjolle pillimehu ja pieni käntynpala. Jaaha….
Sitten olikin enempi hiljaista, mitä ny pientä episodia välillä kun joku virkailija sattui naamansa näyttämään niin kohta oli joku tiukkaamassa että missä mennään. Ja äänenpainon perusteella kaikki eivät olleet hyvällä tuulella.
Siinä sitten arpoivat että josko saisivat koneen kuntoon tai josko kumminkin naapurikentältä lötyisi yksinäinen kone joka joutaisi. Tunnissahan sen tänne lentää. Vihdoin vähän 23 jälkeen tuli tieto että ei saa konetta korjattua eikä toista konettakaan tilalle ennenkuin huomenna puolenpäivän aikoihin. Härdellli oli valmis…

Kyllähän se siitä selvisi ajan oloon ja kohta puolen yön jälkeen bussi kyyditti kohti hotellia. Huomisen päivän asiakaskäynnit on ohi, katsotaan saako mitään paikattua.

Mikäs tässä, eihän tässä mitään….. Minähän tässä vaan…

Päivitys 1.6

Tämä päivä on sitten mennyt hotellissa aikaa viettäen. Saudi Airlines päätti että mahdumme tänään siihen iltakoneeseen joka ei eilen lentänyt. Tämä keikka meni ihan ketuille…. Noh, jospa sitä vaikka kummipojan tapais huomenna Riyadhissa niin tulis jotain positiivista tälle keikalle.

Päivitys 2.6

Jeez…. eikä se ollut vieläkään ihan suoraviivaista. Seuraavanakin iltana lento tuli ja meni mutta ei siihen kyytiin päässy. Jotain kautta sitten selvisi, että Saudian
on järjestänyt ihan eri koneen vartavasten viemään tämän porukan Riyadhiin. Ja niinhän sitä tulla keikautettiin ikivanhanlla MD90 koneella. Hotelliin asti selvisi
tasan 28 tuntia myöhässä.
Matkan lopputuloksena oli sitten 2 asiakaspalveria, 5 päivää joista 2 meni matkustamiseen ja 2 pelkästään hotellissa lennon odotteluun. Ei kovin tehokasta tällä kertaa.

Saudeissa mennään

vähän ristiin rastiin. Ensin lento Dubaista Dammamiin, sieltä taksilla Jubailiin.
Taksin kanssa piti neuvotella vähän aikaa hinnasta Dammamin lentokentällä. Matka Dammamista Jubailiin on reipas 90 km. Pienen tinkimisen jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen; 200 Rialia ( n. 40 ekee) kun hänellä olis menoa samaan suuntaan ja vielä muutaman sata km eteenpäin.  Tähän hintaa pääsi sillä ehdolla et kun hänellä on pari pakettia vietävänä Jordanian rajalle niin tämän matkan saisi hyvin edullisesti.

Kaveri oli hauskan oloinen veikko joten mikäs siinä paketit kyytiin vaan ja menoksi. Paketit osoittaui olevan pari Pakistanilaista työmiestä, joita kuski oli viemässä sitten sinne jonnekin. Mistähän lienee kysymys…  enpä tuota tiedustellut sen tarkemmin.
Matkan aikana tuli syvällinen selostus kaikenmaailman kaheleista jotka saa ajaa autoa ja oikein eläviä esimerkkejäkin nähtiin. Samoin selostus piti sisällään kertomuksen mitä tapahtuu kun reipasta ylinopeutta ajaen yön pimeinä hetkinä paukauttaa kamelin kanssa yhteen…

Lopputuloksena pääsin hotelliin Jubailissa ja maksoin kyydin pois. Tarkistelin vielä vähän tuota hintaa ja ei siinä isosti huijattu.  Firman paikallinen myyntitykki olisi kuulemma saanut hinnan 150 rialiin kevyesti eli vähän meni pitkäksi.

Päivän paleverien jälkeen sitten 150 taulussa kohti lentokenttää, liki piti ettei tullut kiire. Seuraava kone lennätti sitten punaisen meren rannalle Jeddahiin. Taas 3 tunnin odotus tylsähköllä lentoasemalla ja sitten 45 min lento Yanbuhun. Ja niinhän sitä taas oltiin uudessa hotellissa heti iltayhdeksältä. Duh….
Hotelli sinällään oli turvallisen oloinen paikka. Vieressä kun on ’eurooppalaisten leiri’ joka on armeijan suojeluksessa.

Tänään illalla (31.05) matka jatkuu Riyadhiin ja siellä meneekin pari päivää. Näistä toinen pelkästään lentoa odotellessa, tuntuu kovasti olevan koneet täynnä.

Vähän kartan tynkää avuksi:

Sikiävää sukua…

Paikallislehti tietää kertoa herrasta joka on mennyt naimisiin 19 ikäisenä (nyt 63) ja kunnon miehenä on pitänyt koko ajan maksimin eli sallitut 4 vaimoa. Yhteensä vaimoja on ollut 17. Lapsia on siunaantunut 90 ja pari kappaletta on tuloillaan. Lastenlapsiakin oli jo reipas 50. Toverilla on yhden vaimon vaje parhaillaan ja olikin lähdössä hakemaan uutta. Tavoitteena on kuulemma saada tasan 100 lasta aikaiseksi.

Tosimiehen hommia….  Mitähän tapahtuu jos joskus kaikki lapset päättää poiketa kylässä yhtäaikaisesti. Täytyy olla karmeen kokoinen jääkaappi 😉

Tarina ei kertonut mitä herra töikseen tekee mutta ilmeisesti evästä on kaikille riittänyt.

 

Maailman korkein rakennus

Burj Kalifa turistikierros tuli käytyä. Kierros alkaa naapurissa olevasta ostoskeskuksen alakerrasta. Sieltä mutkitellaan käytäviä pitkin ja liukuportaita pitkin ihan kohtuullinen kävelymatka hissille. Matkalla opasteet oli vähän puutteelliset, mutta toisaalta reittikin on sellainen, että eipä siitä muualle voi poiketakaan.

Hissien luona oli tehty karsinat joihin tulevat ihmiset ohjattiin. Karsinallinen mahtui kerralla hissiin ja kahden hissin voimin jengiä hilataan ylös.
Hissin ovi aukesi ja sylkäisi pihalle joukon ylhäältä tulevia ihmisiä, sitten olikin vuorossa karsinan tyhjentäminen hissiin.

Ovet sulkeutuvat ja muutaman sekunnin päästä valot sammuvat. Musiikki alkaa pauhaamaan ja hissin seinät heräävät näyttämään ylhäältä alas putoavaa valoshowta. Näyttöruuduissa vilahtelee jotain mutta minä tuijotan tiukasti kerroslaskurin vinhaa pyörimistä. Hissin liikkumista ei käytännössä tunne lainkaan vaikka vauhtia on 36 km/h. Tuossa tuokiossa kerroslaskuri pysähtyy 124 kerroksen kohdalle, sen korkeammalle ei turistit pääse.

Ihan mielenkiintoiselta näyttävät maisemat tältä korkeudeltakin.  Ja tietysti täältä on hypätty base Jump, video aiheesta http://www.youtube.com/watch?v=TGD7xX960PQ

Pari viikkoa sitten joku rakennuksen siivooja möihäänty työantajaansa niin rankasti,  että tyyppi otti ja hyppäsi  147 kerroksesta alas. Ei se hyppy hyvin mennyt, kaveri tapasi kattoterassin jo 108 kerroksen kohdalla. Mutta henki pakeni kuitenkin.

Pakollisten t-paita ostosten jälkeen päätinkin sitten kuunnella hissin musiikin uudestaan. Saapa elvistellä muutaman vuoden että on käynyt maailman korkeimmassa rakennuksessa. Saudi Arabia kuulemma aikoo rakentaa reilu kaksi kertaa korkeamman rakennuksen. Saattaa mennä jokunen vuosi ennenkuin on valmista.

kansainvälisiä käsimerkkejä

ei ole syytä esitellä täällä ainakaan liikenteessä. Sitä oppia parhaillaan muuan englantilainen professori saa oikein kantapään kautta.

Paikallisen lehden mukaan herra oli nostellut käsiään pystyyn kun täkäläiseen tapaan joku paikallinen tulee takapuskurissa kiinni välkytellen valojaan ja torvea soittaen. Takana ajava kuumakalle oli tietysti ymmärtänyt asian haluamallaan tavalla ja soittanut poliisille tehdäkseen valituksen loukkaavaasta käytöksestä.

Ja niin kaappi heilui kun proffa pääsi valtion vieraaksi. Alustava oikeuskäsittelyn päivämäärä on kesäkuun 23. päivä joten saahan kaveri nauttia valtion tarjonnasta toista kuukautta ennenkuin pääsee edes keskustelmaan asiasta mitä oikein tapahtui.

Onneksi itselle on kehittynyt lähes lehmän hermot runsaan harjoituksen ansiosta.

Tällä hetkellä olen käytännössä jumissa UAE:ssa, passi ollut toista viikkoa viisuminhakureissulla. Ei mene aina nämäkään hommat niinkuin on suunnitellut…

Ai Ain reissun ylinopeussakotkin oli laskutettu luottokortilta jo. Pitänee mennä palauttamaan tuo vuokra-auto ja hakea eri firmalta toinen auto välillä. Vaikka semmoinnen vakionopeussäätimellä varustettu, näyttäisi että kannattaa maksaa 100 ekee kuussa enemmän autosta…

Kesäkelit alkaa olla käsillä, päivälämpötilat varjossa pyörii tuossa 40 paikkeilla mutta kuka käskee mennä varjoon 😉
Merivesi on sekin niin lämmintä ettei sielläkään juuri viilene. Kastuu sentään ja vähän olo tuntuu joulukinkulta suolavedessä on tuo meri niin suolainen. Ilman uimalaseja uimisesta ei tule mitään, silmiä kirvelee tolkuttomasti.

Ilmojen lämpiämistä odotellessa…