ja itämaiden seikkailun loppurytinä. Päivä 1/5

Kieltämättä toisaalta harmittaa mutta eipä voi sanoa etteikö tullut yritettyä. Lopulta kuitenkin hermo paloi ja edessä oli lopputilin ottaminen.

Sehän sujui tietysti totuttuun tyyliin monimuotoisesti. Kunhan olin varmistanut visuaalisesti, että suuri (valkoinen) päällikkö oli huoneessa niin sitten kipinkapin lähettämään sähköpostilla irtisanomisilmoitus ja samantien takaisin ko. herran huoneeseen. Pienehkön keskustelun jälkeen todettiin, että ei voi mitään. Näin joskus tapahtuu.

Seuraavaksi sitten hyökkäsin viranomaisasioista vastaavan henkilön kimppuun ja iskin passin ja työluvan kouraan ja ilmoitin viisumin ja työluvan peruuttamisen alkaneeksi.
Hän luonnollisesti ilmoitti, että ei käy. Ei ole HR ilmoittanut. Lupasin hoitaa sen ilmoituksen muutamassa minuutissa joten homma lähti etenemään. Eihän HR tietenkään voinut asialle tehdä mitään koska suuri valkoinen päällikkö ei ollut HYVÄKSYNYT vielä minun irtisanoutumistani. Voi jee…..

Siinähän se ensimmäinen päivä menikin.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti