Palverit palaveroitu. Paikalliset asioista tavallisesti hyvin perillä olevat lähteet suosittelivat voimakkaasti matkan taittamista päivällä. Lähes suorastaan esittivät kieltoja pimeällä ajamista vastaan. Puolenpäivän jälkeen pyörät pyörimään kohti pohjoista. Maisema vaihtuu suhteellisen vauhdikkaasti ja välillä ehtii jopa ihailemaan hyvin hoidettuja tienvarsiosuuksia.
Samat ruskeat panssariautot Soharin kohdalla kuin tullessakin. Jonkin matkaa Soharin jälkeen pitäisi kääntyä ympyrästä vasemmalle mutta siinä puhelimeen lärpättäessä eihän tuota huomannut. Opastekyltitkin on lähinnä vitsejä täällä. Onneksi kyllä jo kilometrin päässä alkoi epäilyttämään ja käännyinkin luottamuksella taas Nokialaisen puoleen. Ja sekin vahvisti että ohi on ajettu. Noh, ei mitään seuraavasta ympyrästä takaisin ja nyt tarkkana. Heti kohta ympyrästä kohti Dubaita lähtevän tien päässä norkoili arabi joka ikäänkuin olisi varovasti heilauttanut kättä. Ensin arvelin että muuten tuo heiluu mutta vilkaisu taustapeiliin näytti että onhan tuolla kaverilla matkapakaasi jaloissa. Samantien liinat kiinni, pakki päälle ja tarjosin toverille kyytiä. Heittipä tuo kampeet peräpenkille kun oli ensin vielä pari kertaa varmistanu että menen oikeaan suuntaan ja vielä kyydinkin tarjoan.
Matka meni huomattavasti mukavammin siinä rupatellessa. Kaveri oli Emiraateista kotoisin mutta oli Omanissa opiskelemassa. Valitteli kovasti opiskelijan päivärahan pienuutta, yleismaailmallinen ilmiö tuo on.
Rajalla taas suoritettiin pieniä kuvioita kun huvikseni kokeilin että pääsiskö läpi jos pokkana ajan auton alkuasukkaiden linjaa pitkin. Olihan minulla sentään sellainen kyydissä. Onnistui puoliksi. Kaverin henkilökortti kelpasi mutta minun ei. Piti sitten lähteä käpsimään passintarkastukseen oikeaan paikkaan.
Sitten kun oli leima passissa niin matka jatkuu. Kohta rajan jälkeen kaveri kyseli että annoinko sen pienen paperilapun tullille ? Jaa siis tämänkö ? Juu en. Sovin itseni kanssa että annan sitten seuraavan kerran kaksi liparetta.
Paluumatkalla selvisi myös se miksi passia kyseltiin niin ahkerasti tulomatkalla. Nämät kun on joskus rajoja piirrelly niin varmaan on joku vesilasin pohjan kuva luultu rajaviivaksi ja niinpä sitä sitten mennään vuorotellen Omanissa ja Emiraateissa. Rajaviivoja ylitellään oikein urakalla.
Kaveri jäi kyydistä Madaman kylän kohdalla. Siitä oli sellainen tunnin päräytys Dubaihin jäljellä ja mukavasti aikataulussa illansuussa kömmin kämpille.
Ensimmäinen työmatka Omaniin onnistuneesti takana.
kaipparigo 